Tammikuussa 2014 aloitin pääpainotteisesti liikuttelemaan hevosta selästä parisen kertaa viikossa. Hepan selässä on oltu siis aiemminkin, mutta vain muutamia kertoja ja vähän eri tarkoituksella. Montéa on aikaisemminkin menty joten satula ja ratsastaja kyydissä olivat tuttuja.
Aloitettiin ensin kävelylenkeillä ja pikkuhiljaa muutamia pätkiä ravattiin suoraa. Ravihan on ravurilla tosi laajaliikkeistä ja pompottavaa verrattuna johonkin ratsuhevoseen. Keventäminen ei tullut aluksi kuuloonkaan, kun ei sielä selässä paljon huvittanut pompotella sinne sun tänne. Jarrutkin olivat vähän epävireessä, joskus ymmärrettiin ja joskus ei yhtään. Pohkeita antaessa saatiin aikaan monta super pukkipotkua.
Kaahaaminen ja kaiken säikkyminen oli isoin ongelma. Pään nostelu ylös vaikeutti hallintaa paljolti. Aluksi käytössä oli pelkästään aachensuitset normaali kumiohjilla, mutta oli pakko ottaa käyttöön martingaali joka sai vähän hevosen päätä pidettyä asennossa ettei se saisi päätään niin ylös että ohjastuntuma häviäsi. Ratsastaessa aina on ollut käytössä pumpulit korvissa, juuri sen kuuhailemisen takia joka tulee ravitaustasta. Alkuun käytössä oli myös korvahuppu joka vaimensi ääniä.
 |
| Tammikuu 2014 |
Keväällä kun lumet alkoi sulaa oli siis kehitystä tapahtunu siinä, hevonen käveli suoraan ei venkoillut sivuille. Jarrutkin alkoi löytyä ja herkät sellaiset. Pohjetta on alettu pikkuhiljaa kuunteleen, vaikka välillä osoitetaankin vielä mieltä muutamalla potkasulla. Pään nykimistä on edelleen.
 |
| 4. toukokuuta 2014 |
Kevättä rinnassa ollut kai niin paljon et hevonen on muuttunut niin paljon parempaan suuntaa, ei tarvi pelätä et lähtis käsistä ryöstään jotakin kiitoravia. Pystyy meneen ilman satulaa mallikkaasti ja hevonen alkaa keskittyyn tekemiseen eikä kattele muitajuttuja samalla.
Kesälomalla heppa pääsi laitumelle muiden heppojen kans, mutta ohella koulutus jatku kuitenkin. Kesäkuussa 2014 juoksutettiin hevosta liinassa kentällä ekaa kertaa ikinä. Alempana olevissa kuvissa huomaa, kun ensin ei tajuta yhtään mitä pyydetään vaan kaahataan niin lujaa kun päästään ja hyvä ettei kaaduta. Sit aletaan ymmärtään mitä pyydetään ja tehdään nätisti. Kentällä tuli huomattua että ravihevoselle vasen kierros on helppo, koska ravirataahan kierretään siihen suuntaan. Ongelmaksi ilmeni oikeakierros, ei osattu edes kävellä ympyrää. Tottakai se on ymmärrettävää kun koko elämän kierretty kehää samaan suuntaan niin ei voi olettaakkaan että toinen kierros sujuisi yhtä mallikkaasti. Loppukesästä ratsastelin kentällä isolla ympyrällä usein molempiin suuntiin jotta hevonen alkaisi vertymään ja tottumaan aidatulla alueella ratsastamiseen.
 |
| 7. kesäkuuta 2014 |
Heinäkuun alussa laidunlomailu loppui ja oli aika palata takaisin kotitallille. Ja treenailut jatku kotona. Keväällä siis ongelmia oli säikkyminen, kaahailu ja apuja ei kuunneltu. Kesän aikana saatin pois säikkyminen, kaahaamista ei enään ole ja apuja on alettu ymmärtämään (pohkeet, ohjaaminen). Nyt kun ongelmat saatiin pois voitiin alkaa pikkuhiljaa vaikeentamaan tehtäviä. Elokuun alussa kokenut ratsastaja kaverini tuli ratsastamaan Norpalla ja kokeilemaan miten se liikkuu. Kaverilla oli jo aiempaa kokemusta exravureista, koska omistaa itse myös exravurin joka on nykyään ihan huippuratsu, joten lähtökohdat olivat samat.
 |
| 9. elokuuta 2014 |
Aluks mentiin niinkun yleensä, pää ylhäällä ja ihmetellen. Ratsasteltiin isoo ympyrää molempiin suuntiin ja yritettiin vähän asettaa sisälle ja koittaa alkaako hevonen myödätä yhtään. Tunnin aikana tapahtu niin iso muutos etten ees tiedä kuinka kuvailla. Sisäpohjetta tukien ja ohjista pieniä pidätteitä niin kauan kun hevonen reagoi niihin, heti kun heppa myötää niin ohjia ja istuntaa pehmeäksi. Asetusta hieman sisälle jotta hepan on helpompi kävellä ja kantaa kaulaansa muodossa.
 |
| 9. elokuuta |
 |
| 9. elokuuta |
 |
| 14. elokuuta |
En oo uskoa silmiäni kun näin ekaa kertaa oikeesti mahdollisuuden, että mun entisestä ravurista sais vielä tulevaisuudessa kunnon ratsun. Yhdessä päivässä niin iso muutos minkä luulin vievän vuosia. Martingaalin otin heti seuravaaks kerraks ottaa pois, ei sitä tarvita enään kun hevonen ei nosta päätään vaan liikkuu nätisti kaula kannettuna. Päivä päivältä heppa vaan kulkee paremmin ja paremmin. Seuraavien viikkojen aikana koitetaan saada ravissa sama muoto pysyyn ja pikkuhiljaa sen jälkeen, kun hepan tasapaino paranee niin sitten vasta aletaan ajattelemaankaan laukkaa. Ennen pohjetta antaessa saattoi saada vastaukseks tujun potkun takajalalla, mutta nyt sekin on kokonaan jääny !
 |
| 17. elokuuta |
 |
| 17. elokuuta |
 |
| 28. elokuuta |
 |
| 28. elokuuta |
 |
| Videolaatu 28. elokuuta |
 |
| Maailman hienoin norppa 28. elokuuta |
Ylempiin kuviin verraten otin myös alaturpiksen pois ja sen kautta lähti pään kiskominenkin. On niin mahtavaa nähdä kuinka nopeesti voi kehittyä. Oon omistanut Norpan kohta 4 vuotta ja nähnyt kaikenlaista, ja nyt ollaan tässä pisteessä. Huippu fiiliksillä eteenpäin ja uskotaan siihen unelmaan, että vielä joskus vuosien päästä voitais olla ihan aluetason koulukisoissa !
Anteeks kerralla näin pitkä postaus, niin paljon asiaa jotka piti saada samaan :D Seuraavat postaukset tulee useemmin ja vähän lyhyempinä pätkinä niin mukavampi lukea ! Voin laitella videopätkiä seuraaviin postauksiin myös :) Mukavaa syksyä kaikille !
Eve&Norppa
